B. Muistoja Pajalasta

   Mikael Niemi: Populaarimusiikkia Vittulajänkältä (2000), kustantaja Like ja suomentanut Outi Menna. Populaarimusiikkia Vittulajänkältä on humoristinen tarina Matista ja hänen nuoruusvuosistaan 60- ja 70-luvuilla Pohjois-Ruotsissa Pajalan Vittulassa. Matti perustaa bändin ystävänsä, Niilan kanssa ja yhdessä he kokevat kaikenlaisia seikkailuja heidän lapsuus- ja nuoruusaikoinaan. Myöhemmin bändiin liittyy myös Erkki ja Holgeri. Lisäksi he saavat bänditoimintaansa tukea heidän uudelta musiikinopettajaltaan, Gregeriltä. Päähenkilö Matti toimii kirjassa myös minä-kertojana.
   Tämän teoksen maailmassa tyttönä tai naisena oleminen on nykymaailmaan verrattuna selvästi erilaista, koska teoksessa kuvaillaan monen naishenkilön olevan kotiäitejä tai emäntiä. Tarinassa ei ole montaakaan tyttöä tai naista, kenen kuvaillaan tekevän töitä talon ulkopuolella. Tämä käsitys on muuttunut kirjan tarinoista kertovilta ajoilta. Poikana tai miehenä oleminen edellyttää teoksessa miehekästä olemusta ja toimintaa, kuten voimakkuutta, ahkeruutta ja hyvää viinapäätä. Jos joku poikkeaa näistä arvoista tarinassa, saa hän useimmiten kuulla siitä halveksuntaa. Kaikki tarinan mieshenkilöt täten yrittävät toimia parhaansa mukaan näiden arvojen mukaisesti, vaikka se ei aina hyödyksi olekaan.
   Päähenkilön, eli Matin identiteettiin ja ratkaisuihin vaikuttavat hänen omat ajatukset, mielipiteet ja päätökset. Esimerkiksi hän perustaa bändin, koska tykästyi musiikkiin kuunneltuaan Beatlesin "Rock 'n' Roll Music" -singlen. Hänen ajatusmaailmansa käy ilmi monessa kohtaa, koska hän toimii minä-kertojana, jolloin hänen ajatuksensa kerrotaan suoraan kiertelemättä. Matin toiminta on toisinaan edesvastuutonta ja äkkipikaista, mikä johtuu pitkälti hänen nuoresta iästään ja kokeilunhaluisuudestaan.
   Kirja on selvästi miesvaltainen, koska kaikki päähenkilöt ja suuri osa sivuhenkilöistä on miehiä tai poikia. Myös sukupuolten välisissä suhteissa tarinan miehillä on paljon enemmän päätäntävaltaa ja erioikeuksia kuin naisilla. Näistä asioista ilmenee sukupuolten väliset tasa-arvoerot 1960- ja 70-luvuilla. Miesvaltaisuuden takia kirjassa monet asiat esitettiin kaunistelematta, kirosanoja käyttäen ja toisinaan jopa hieman alentavaan sävyyn.

Riemurahat

   Farssi on tyyliltään komedia, jonka viihdyttävyys perustuu väärinkäsityksiin, salaisuuksiin, absurdeihin tilanteisiin, verbaaliin huumoriin ja nopeaan, loppua kohden kiihtyvään juoneen. Mielestäni näytelmänä Riemurahat sisälsi näitä kaikkia edellä mainittuja ominaisuuksia. Näin siis se onnistui mielestäni farssina ja oli viihdyttävää katsoa.
   Lavastuksena oli päähenkilöiden olohuonetta esittänyt tila, josta meni ovia muihinkin huoneisiin. Se toimi lavasteena ihan hyvin, vaikka olikin hieman tylsä.
   Riemurahoissa päähenkilöä, Henry Perkinsiä näytteli Samuli Punkka. Muita hahmoja olivat muun muassa: Vic, Betty, taksikuski Bill, kaksi poliisia ja Senor Cartella.
   Riemurahat oli hauska, viihdyttävä ja kaiken kaikkiaan katsomisen arvoinen näytelmä. Siinä oli hauskoja kohtauksia ja tilanteita, jotka naurattivat minua. Näytelmän juonen edetessä tarinaan tuli koko ajan uusia ihmisiä ja uusia peitetarinoita, joka alkoi jossain välissä olla hämmentävää, koska en enää oikein pysynyt kärryillä. Sitä oli kuitenkin hauska seurata, koska se johti koomisiin tilanteisiin.

Liza Marklund: Panttivanki

     Panttivanki, Liza Marklundin kirjoittama dekkari, joka julkaistiin vuonna 2011. Se on Otavan kustantama ja Päivi Kivelän ja Kari Kosken suomentama.

     Tarina sijoittuu Tukholmaan, kuten yleensäkin Marklundin kirjojen tarinat. Tämä kirja on Marklundin uusin teos kuuluisasta Annika Bengtzon-sarjasta, joka kertoo ruotsalaisesta toimittajasta, Annika Bengtzonista,joka on naimisissa Thomas-nimisen miehen kanssa ja heillä on kaksi lasta. Tällä kertaa eletään marraskuun loppua ja Thomas ja hänen kolleegansa kidnapataan heidän ollessaan työreissulla Afrikassa, Kenian ja Somalian rajalla. Samaan aikaan Tukholmassa pienten lasten äitejä on murhattu ja syyllistä ei tiedetä. Kidnappaajat vaativat Annikalta älyttömiä lunnasvaatimuksia ja lunnaiden summasta neuvoteltiin monta päivää, jonka aikana osa Thomasin kolleegoista teloitettiin. Lopulta sieppaajat ja Annika pääsivät summasta yhteisymmärrykseen, ja Annika lähti Afrikkaan toimittamaan rahat Thomasin sieppaajille. Tukholman sarjamurhaaja saadaan kiinni ja Annika palaa kotiin miehensä kanssa, joka oli olosuhteisiin nähden hyvässä kunnossa sieppauksen jälkeen, lukuunottamatta sitä, että kidnappaajat katkaisivat Thomasin toisen käden.

     Liza Marklund (oikealta nimeltään Elisabeth Marklund), syntyi vuonna 1962 Pålmarkin kylässä Ruotsissa. Marklund on kirjoittanut lukuisia dekkareita, kaksi romaania ja yhden tietokirjan. Hänen kirjojaan on käännetty kolmellekymmenelle eri kielelle. Marklund kirjoittaa myös kolumneja lehtiin. Lisäksi kaikista Marklundin kirjoittamista Annika Bengtzon-kirjasarjan dekkareista on tehty elokuva, lukuunottamatta uusinta.

     Lukukokemuksena kirja on ihan mukava lukea, kaikkine tapahtumineen ja juonenkäänteineen. Se on tyypillinen dekkari, jossa on paljon draamaa ja odottamattomia käänteitä tarinassa. Aiemmin olen lukenut Marklundin teoksista Postikorttimurhat (2010), jonka Marklund kirjoitti yhdessä amerikkalaisen dekkarikirjailijan, James Pattersonin kanssa. Liza Marklundin kirjat ovat helppolukuisia, jännittäviä ja niiden juonta on mielenkiintoista seurata. Suosittelen tätä kirjaa kaikille, jotka tykkäävät lukea dekkareita.

Parkour

     Parkour on Ranskassa 1980-luvulla kehitetty liikuntalaji. Siinä pyritään liikkumaan mahdollisimman nopeasti ja tehokkaasti paikasta toiseen. Parkourissa pyritään innovatiiviseen ja katkeamattomaan sulavaan liikkeeseen. Pariisin esikaupungeissa päivänvalon nähneen liikuntatavan isinä pidetään David Belleä ja Sébastien Foucania. Olennaista lajissa on niin sulava siirtyminen kuin suinkin mahdollista. Parkouraaja (traceur) voi liikkumisessaan hyödyntää esteitä ja käyttää vaikkapa kaiteita, kattoja ja parvekkeita "ponnahduslautoinaan". Parkour on kaupunkilaisen harrastuksen maineessa, mutta yhtä hyvin sitä voi soveltaa vaikka metsässä.
     Dan Edwardesin kirjasta Parkourin käsikirja saa tietoa parkourin hypyistä, liikkeistä ja muuta yleistä tietoa. Kirja on tarkoitettu kaikille parkourin harrastajille tai muuten vain lajista kiinnostuneille. Se opettaa askel askeleelta, havainnollisesti ja turvallisesti parkouria. Parkourin käsikirja on Suomen Parkour ry:n suomentama ja suosittelema.
     Itse parkourin harrastaminen on yleensä erittäin vapaamuotoista. Tämän vapaamuotoisuuden aiheuttamien sekaannusten ja kiistojen seurauksena yksi suurimmista yhteisöistä, Urban FreeFlow, sanoi itsensä irti parkourista ja loi freestyle parkourin (FRPK), jota joskus kutsutaan free runningiksi. Parkourista eroten FRPK:ssa ei korosteta etenemistä, vaan itsensä ilmaisemista vuorovaikuttamalla ympäristönsä kanssa.  Parkourin yleistymiseen ovat vaikuttaneet suuresti internetissä nopeasti leviävät videot sekä useat lajista tehdyt televisio-dokumentit. Media on kuitenkin saanut aikaan myös vääriä käsityksiä parkourista, ja monelle onkin jäänyt mielikuva, että laji olisi pelkkää katolta toiselle hyppimistä ja muita hurjia liikkeitä. Parkouraajat joutuvat ajoittain hankaliin tilanteisiin, kun lajista tietämättömät luulevat heitä vandaaleiksi. Erityisesti aiemmin tämä on ollut ongelma, jota lajin tunnetummaksi tuleminen on hieman lieventänyt. Tavoitteena ei ole rikkoa mitään eikä häiritä ketään, ja parkouraajat ymmärtävät yleensä pysyä poissa yksityisalueilta.
     Vault tarkoittaa jonkin esteen ylittämistä esteestä kiinni ottamalla. Erilaisia vaulteja on kymmeniä, ja jotkut erityisesti lajia aloitellessaan keskittyvätkin nimenomaan vaultien avulla liikkumiseen. Erilaisten vaultien saama suuri painotus nimistössä kuvaa kuitenkin huonosti parkouria itseään: vähintään yhtä tärkeässä osassa ovat säästellen termitetyt juokseminen, kiipeäminen, tarkkuutta vaativa hyppiminen ja laskeutumistekniikat. Muita yleisesti käytettyjä termejä ovat esimerkiksi roll (tai pk roll), joka tarkoittaa vauhdikkaan laskeutumisen jälkeen tai ahtaasta paikasta tunkeutumiseksi selän kautta tehtävää pyörähdystä, joka muistuttaa monien taistelulajien etu-ukemia. Pudottautumisiin viitataan usein sanalla drop tai droppi. Olennaisempaa toki olisi keskittyä laskeutumiseen kuin tiputtautumiseen. Tarkkuutta vaativista hypyistä puhutaan useimmiten nimellä precision (jump). Jos taas hypätään seinälle roikkumaan käsien ja jalkojen varaan, termi on cat leap. Liikkeiden nimistö on alati laajeneva ja muuttuva kokonaisuus, joten ajantasaisimman kuvan siitä saa vierailemalla eri parkour-yhteisöjen verkkosivuilla.

Lähteet: Wikipedia ja Dan Edwardesin kirjoittama Parkourin käsikirja

Nokian myynti kasvuun

     Nokiaa on haitannut jo parin vuoden ajan huononeva taloustilanne ja myynnin väheneminen suhteessa kilpaileviin Appleen ja Samsungiin.
     Uudet Lumia-mallit ovat tosin saaneet hyvää palautetta verrattaessa Applen uusimpaan iPhone-malliin.
     Myynnin heikkeneminen alkoi laman alkaessa ympäri maailmaa muutama vuosi sitten. Se näkyi myös hyvin vahvasti Nokian myynnissä. Tästä seurasi se, että Nokia on joutunut irtisanomaan satoja ihmisiä eri tehtaistaan ja vähentämään toimintaansa Suomessa. Puhelimien valmistusta siirrettiinkin paljon esimerkiksi Etelä-Koreaan, koska puhelimien valmistaminen siellä on paljon halvempaa kuin mitä se olisi Suomessa.
     Tähän ratkaisuksi olisi se, että ihmiset alkaisivat taas arvostamaan laatu-puhelimia ja ostamaan Nokian puhelimia. Ainakin suomalaisten pitäisi arvostaa kotimaista laatua, eikä mitään Omena-leluja.

Kaarnan tarina

     Olipa kerran ihminen nimeltään Kaarna. Kaarnan lapsuus oli vaikeaa. Hän asui isänsä kanssa Pakistanissa, kunnes heidät häädettiin laittoman kankaan myymisestä Kaarnan itse ollessa 12-vuotias. Kaarnan äiti kuoli kolme vuotta ennen kuin Kaarna itse syntyi.
     Häädön jälkeen Kaarna ja hänen isänsä tulivat Suomeen ja muuttivat roskalaatikkoon. Suomessa Kaarna pääsi opiskelemaan koulussa, mutta hänet erotettiin hänen pahan ominaishajunsa takia. Hän sai kuitenkin töitä ilmaissanomien jakajana, jota hän teki viisi vuotta ennen kuin huomasi, että hän ei saa ollenkaan palkkaa.
     Kaarna kyllästyi Suomessa asumiseen ja muutti Turkuun. Siellä hän sai töitä pankinjohtajana ja omistaa nykyään kahdeksan Lamborghinia, viisitoista pikavenettä ja seitsemän rantahuvilaa ympäri Eurooppaa.

Minä ja media

Minä ja media

    Minä käytän mediaa joka päivä, muun muassa: olemalla internetissä, katsomalla televisiota, pelaamalla Play Station 3:sta, kuuntelemalla radiota ja lukemalla sanomalehtiä.

Internettiä käytän lähes joka päivä olemalla tietokoneella tai kännykällä Facebookissa, lukemalla uutisia Iltalehdestä ja Ilta-sanomista tai joistain muista uutissivustoista. Lisäksi katson myös videoita YouTubesta.

Televisiosta katson eri: ohjelmia, elokuvia ja uutisilähetyksiä. Eniten ohjemia katson: Music Televisionilta, JIMiltä ja Subilta. Elokuvia katson muun muassa: MTV3 Leffalta, Canal+ Firstiltä ja joiltain muilta kanavilta, joilla näytetään elokuvia. Uutisia katson yleensä MTV3:lta tai Ylen kanavilta. Parhaat TV-ohjelmat ovat mielestäni South Park ja Simpsonit ja kiinnostavimmat uutiset ovat urheilu-uutiset.

Play Stationia pelaan internetin kautta, niin että vastassa voi olla joku pelaaja mistä tahansa päin maailmaa.

Radiota kuuntelen yleensä vain kun olen autossa ja radio on päällä. Useimmiten kuuntelen NRJ:tä tai The Voicea, ja Niiltä tulee musiikkia, uutisia ja tietovisoja.

Sanomalehtiä luen aina välillä, ja useimmiten luen Etelä-Saimaata ja joskus Iltalehteä tai Ilta-sanomia.

Eniten näistä käytän aikaa varmaan joko Play Station 3:sta pelatessa tai televisiota katsellessa. Mielestäni media on tärkeä hyödyllinen asia nykymaailmassa.